Jänniä tunteita, mielialojen muuttumista sekä mielipiteiden muuttumista.
Varmasti lähes jokainen tieltää miltä tuntuu ihastua.. Tietää kuinka se sattuu, mutta lämmittää. Kuinka kamalaa se on, mutta myös kuinka ihanaa se on. Ja jokainen varmaan myös on nähnyt edes yhden ihastuneen ihmisen aikanaan. Sellaisen, että osaa sanoa heti "Jep, toi on ihastunut". Ja ovat seuranneet mielenkiinnolla koko prosessin ajan ihastumisesta seurusteluun tai 'pakkeihin'. Olet siis myös huomannut, miten ihminen muuttuu silloin. Mutta oletko pistänyt mieleen kunnolla miten hän muuttuu.
Yleisin on ehkä pirteys. Yleensä etenkin ihastumisen alkuvaiheessa on aina sellainen ihana 'maailma hymyilee jälleen' ja 'kaikki on niin ihanaa'. Katsotaan maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Hymyilee paljon enemmän ja "pehmenee". Jutut sattavat koskea paljon vain jotain yhtä ihmistä. kertoo kuinka hän teki sitä ja tätä ja kuinka hänen kanssaan oli niin kivaa... Tai näin ainakin naisilla. Poikien on turha luulla, että pysyisi salassa täysin tytön puheissa. Jos seurustelet naisen kanssa, tyttöystäväsi ystävät luultavasti on tiennyt sinusta jo siitä lähtien kun olette vasta tavanneet. Miten tutustuitte, millainen olet, mitä harrastat ymym. Pojista/miehistä en sano mitään. Paitsi kuulemani mukaan miehet eivät puhu ihastuksistaan tai edes parisuhteistaan paljoakaan ainakaan toisille miehille. Hyvä jos kaverit edes tietävät, että on jotain juttua jonkun kanssa.
Huono puoli ihastumisessa taas yleisemmin on jatkuva huoli. Tykkääkö hän minusta? Onko kaikki hyvin? Mitä hän tekee? Ajatteleeko hän minua? Mitä pitäisi tehdä? Mitä jos...? Kenestä? Millainen? Milloin?... Kaikki asiat pyörii päässä.. Kaikki mahdollilsuudet... Toisena hyvänä kakkosena tulee ikävä... Kamala tunne etenkin jos ei ole kaukainen ihastus. Raastava tunne sydämen pohjassa, kun ei ole joku lähellä, eikä ole seurana. Yksinäinen olo vaikka kymmenen kaveria olisi ympärillä. Ei olekkaan niin iloinen aina, elää omassa maailmassa, ikäänkuin sumussa. Ja sitten pahin..... Pelko.. Pelkää paljon. Pelkää sitä, että on vain yksipuolista. Pelkää sitä, että ei ole mitään mahdollisuuksia. Pelkää sitä ettei ole tarpeeksi rohkea tutustuakseen kunnolla, Pelkää sitä että toinen ei halua edes tutustua.
Pitää vain pitää mielessä se, että kaikille on oikeasti joku olemassa. Okei kuulostaa aika tavalliselta lauseelta. Voin kuvitella ajatuksesi "Juu juu toi on kuultu jo monesti". Mutta se on karu totuus. Usko tai älä. Pitää kulkea silmät ja korvat auki. Pitää hyväksyä tosin ensimmäisenä itsensä jotta voi rakastaa, mutta täytyy myös antaa mahdollisuuksia. Täytyy kokeilla. Aina ei tärppää ensimmäisellä yrityksellä. Eikä välttämättä edes toisella, tai kolmannella. Voi mennä montakin yritystä. Mutta loppujen lopuksi tarpeeksi sitkeänä varmasti se joku löytyy. Täytyy vaan uskoa ja luottaa siihen aatteeseen.
Kiitos & kumarrus! Sofy <3
