Hmmm... Mietin pitkään haluunko kirjoittaa tästä aiheesta, etten saa taas kivitystä. Mutta menköön. Elikkä mulle itelle kaverit on ehkä, jos ei tärkein, niin tärkeimpiä asioita mun elämässä. On varmaan jokaiselle. En usko, että kukaan olis mielummin ihan täysin yksin ilman ketään. Mulle on myös tärkeetä, että mulla on ainakin muutama tosi hyvä ystävä, jolle voin kertoo ainakin lähes kaikesta ja että se luottaa muhun ja kertoo mullekkin lähes kaikesta. On kiva kun on paljon kavereita, joiden seuraan voi vaan lyöttäytyä, jotta ei olis yksin ja jotta sais tutustuttuu paremmin niihin. Etenkin mä rakastan olla isolla kaveri porukalla aina välillä. Mutta silleen, jos on jatkuvasi se alkaa käymään hermoille.
Mulla on juttuja joita haluun kavereiden suhteen, jotta he oisivat mulle läheisii.
Ensinnäkin älä esitä. Tää nyt on varmaan kaikkien kohdalla. Eniten ärsyttää kun ite yrität olla hirveen aito ja sit oikeen näät läpi, että toinen esittää. En mä sillon kuvittele olevani hirveen hyvä kaveri sen kaa.
Toisena älä yritä liikaa. Kaikki on erilaisia. Ei se samanlaisuus tee aina ihmisistä kavereita! Hmmm... Sanoisinko, että mä tunnen muutamia jotka vois oikeesti olla tooooosi kivoja ihmisiä ja niillä vois olla paljonkin kavereita, mutta homma kaatuu siihen, että yritetään liikaa. Yritetään liikaa olla vaikka niinkuin joku muu, tai samanlainen kuin kenen kaveri koittaa olla. Okei itse kukinhan varmaan on välillä silleen "Hitsi mä haluisin olla yhtä _____ kuin se.." tai vastaavaa. Joo kyllä vähän mutta ei silleen, että katos vaan noi tekee noin. Noi on noin läheisii mäkin voin tehä noin.
Esimerkkinä äsköisestä kertaan vähän sitä yhtä omaa tekstiini. Mä tosiaan tykkään halailla paljon. Mutta musta saattaa tuntuu myös epämukavalta jos en yleensä halaa sitä ihmistä ja sit yhtäkkiä kun lähtee, niin halaa. Se on vähän outoo. Tai se että halaa vaan kun on muita lähellä. Joo jatketaan.....
Sit kolmas mikä tuli mieleen on se että laittaa itseensä liikaa esille. Esim puhuu vain itsestään tai kehuu kokoajan ja hehkuttaa kuin hyvä oli jossain tai silleen. Ei siinä mitään jos kertoo niinku tyyliin just kun on saavuttanu jotain, mutta jos sitä hehkuttaa koko ajan se alkaa ärsyttään.
Laitanpa listaan vielä neljännen jutun. en keksi tän nimee. Ehkä se on tasa arvo tai arvostus tai joku. Mutta mua ärsyttää ihan tajuttomasti, jos vaikka mulla on menny jotenki huonosti ja sit sanon siitä jollekki kaveri porukalle, ja ne on silleen "voi sua" ja sitten joku muu sanoo jotain saman tyyppistä ja sille tulee sellanen kauhee litania kysymyksii ja tyyliin "Voi ei, pärjäätkö sää? Me ollaan sun tukena aina!" Se on ärsyttävää.
En haluis yleensä kertoo jos itken, mut jos kerron siitä niin mua ei helpota se, että lohdutetaan jotakuta toista joka sattuu samaan aikaan itkeen. En siis sano että vaan mua huomioitas sillon, vaan että kumpaakin huomioitas yhtä paljon surun syystäkin toki riippuen. Ja kyllä mulla on käynyt näin. Kerron. Sanoin kerran ryhmäkeskustelussa jotain itkemisestä ja tein selväks, että itken, en muista sainko siihen ees muuta vastausta kun yheltä "Joo tälläkin hetkellä itken." Sit kaikki tyyliin herää "Voi ei! Älä itke _____ Onko kaikki hyvin? Onko jotain tapahtunut? Miks", Sillon en kyllä sano mitään. Musta se on erittäin loukkaavaa.
Joo tässä olikin tää tarina tällä kertaa.Toivon, että luitte :)
Ps. Kuvat: Google
Kiitos & kumarrus! Sofy <3
