Minä ja rakkaus...

Seuraavaksi tulee pätkä mun kirjoittamaa  "tarinaa". Teen sellaista kirjan tyyppistä juttuu johon kokoon ajatukseni koskien rakkautta ja ihastumista ja silleen joten mukavia lukuhetkiä ;)

Olen huomannut erään asian itsestäni. Ajattelen hyvin paljon rakkautta. Ajattele, mutta en tee asialle mitään. Tiedätkö miksi? Koska pelkään. Pelkään, että kukaan ei tykkää minusta. Pelkään että minulle valehdellaan. Pelkään, että joskus joku, joka on vannonut rakkautta minulle, ei enää rakastakaan minua jonain päivänä. En kestäisi sitä, En kestäisi elämääni. En kestäisi mitään tai ketään. Ja sellainen tilanne olisi tietenkin aivan kamala.

Rakkaus, rakkaus, rakkaus. Mitä se on? Miltä se tuntuu? Milloin se tulee vastaan?

Kukaan ei tiedä milloin se tapahtuu. Se voi olla, että myöhemmin tänään, tai ehkä huomenna. Ensiviikolla. Kuukauden päästä. Vuoden päästä. Milloin vain. Et voi koskaan tietää milloin se tulee juuri sinun kohdallesi. Se vain hyppää nurkan takaa ja yllättää sinut. Silloin vasta osaat myös vastata muihin kysymyksiin. Mutta sitten kun se tulee, sinä vain tunnistat sen.

Mutta mistä tunnistat, että nyt on kyseessä se lopullinen? Et tunnistakaan sitä. Joko hän on lopullinen tai sitten hän ei ole. Se pitää vain testata. Se täytyy vain yrittää pitää mielessä, että ei saa seurustella vain, jotta on joku. Silloin saatat satuttaa toisenkin tunteita. Ja sen uskotkin, että se ei ole hyvä juttu. Seurustellessasi kuitenkin yritä seurustella sillä kantilla, että et halua juttunne loppuva.

The end.

Siinä se siis se yks pätkä :) Mitäs pidätte mun ajatuksista? ei tässä blogi kirjoituksessa enempää :)

Kiitos & kumarrus! Sofy <3