6 vuotta ala-astetta.
3 vuotta yläastetta.
Yhteensä siis 9 vuotta peruskoulua.
Siihen vielä lisäksi 3 vuotta ammattikoulua.
Tästä siis tulee minun laskupäälläni 12 vuotta koulussa istumista.
Ja nyt. Yhtäkkiä se on ohi. Hassua. Tämä tarkoittaa siis sitä, että minun on päivitettävä joka paikkaan tietoni.
Lähihoitaja.
Outoa. Kun olin vielä opiskelija, saatoin sanoa itseäni lähihoitajaksi luonnostaan. Nyt kun pitäisi oikeasti kutsua itseään lähihoitajaksi, suusta tuleekin lähihoitajaopiskelija. WOU! Tässä on tottumista.
29.5.2015 sain käteeni kukan ja todistuksen sekä päähäni sain painaa hienon lähihoitajan ammattilakin. Olen ylpeä. Juhlat pidettiin sitten samana päivänä ja sinne tuli minulle läheisiä ihmisiä mukaan. Oli mukavaa.
No jos tässä kertoisi sitten hieman menneestä 3 vuodesta.
Pääsykoekutsu oli hyvin jännittävä asia. Meitä oli monta kaverusta/ystävystä hakemassa lähihoitajaksi. Noh, siinä sitten googlailtiin, mitä kaikkea siinä voi tulla. Ei kyllä vastannut odotuksiani, mutta hyvällä tavalla. Ei jäänyt vaivaamaan. Noh kesällä koin sitten sen ilon, kun ystäväni Nina kertoi minulle, että olimme päässeet samaan kouluun. Voi sitä iloa.
Koulut kun lähti käyntiin, kokoonnuimme ensimmäisenä päivänä Sairaalankadun toimipisteen auditoriossa. Silloisessa tampereen ammattiopistossa (TAO). Auditoriossa saimme selville luokkamme ja ohjaajamme. Satuinkin sitten pääsemään Ninan kanssa myös samalle luokalle. Aika pian tulikin pettymys kouluun. NIIN PALJON TEORIAA! Luulin hieman väärin, että tekisimme enemmän. Noh, ainakin satuin sitten saamaan ihanan 5 hengen kaveriporukan. Mukavia ihmisiä. Nina, Sanni, Emilia ja Teija. Toivon, että pidämme vielä yhteyttä. Se mikä meissä on jännää, on se, että olemme kaikki aika erilaisia ihmisiä. En ihan ymmärrä miten päädyimme yhteen.
Ensimmäinen vuosi meni siis siinä. Noh. Toinen vuosi oli ehkä minulle vaikein. Silloin oli lähinnä aiheina sellaiset jotka minua ei kiinnostanut. HOHU ja KUTU. Vanhuksia. Koulu muuttui TREDUksi. Ei ollut minun juttu. Niistä sitten selvittiin niin ja näin. Läpi kuitenkin meni. Parhaat muistot toisesta vuodesta on hoitotunnit ja ne hoitajan vaatteet. Myös jäännitys siitä, mihin koulutusohjelmaan pääsemme.
Kolmas vuosi olikin sitten koulutusohjelma opintoja. Sain ohjelmakeseni lasten ja nuorten koulutusohjelma. Unelmani! Syy mitä varten hain kouluun. Sinällään yllätyksenä tuli sitten se, että meidän piti mennä pyynikille. Mutta sentään sain luokalleni Emilian ja samaan kouluun Teijan. Luokkani oli mukava ja tutustuin jälleen uusiin ihmisiin. Viimeisestä vuodesta pidin erityisen paljon sillä oli monta työssäoppia. Mutta nyt se on ohi!
Raskas ja rakas kolme vuotta. Takana. Viimein.
Kiitos & Kumarrus! Lähihoitaja Sofy <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti